digivideo.fi etusivu

© kunto hirvikoski 1998-2003

Valokuvia videokuvasta

Tämän sivun ohjeet keskittyvät MiniDV:n, ei 2001 ilmestyneen MicroMV-tyyppisen videon tekoon.

 

 

 

Matkoilla on hankala pitää mukana ja kuvausvalmiina sekä videokameraa että valokuvauskameraa. Toinen kärsii auttamattomasti. Kun digitaalinen valokuvaus yleistyy muutenkin, herää väistämättä ajatus: Eikö videosta saisi valokuviakin?

Vastaus on kyllä, mutta melkoisin rajoituksin.

 

DV-kuvan koko on 720x576 pixeliä ja värejä on teoriassa miljoonia, käytännössä vähemmän.

Ensimmäiset digitaalikamerat (stillikamerat) olivat huonompia, mutta parhaat ovat huomattavasti parempia. Niissä on esimerkiksi kymmenkertainen määrä kuvapisteitä ja sitä kautta lisää tarkkuutta.

 

 

DV-kuvassa on ns. "Non-Square"-pixeleitä, eli oikea kuvakoko olisi 768x576. Silloin myös ympyrä toistuu pyöreänä painettuna tai Photoshopissa. TV-ruutuun kuva levitetään automaattisesti.

 

 

Videon resoluutio riittää painokäytössä virallisesti vain yksipalstaiseen kuvaan, enintään tämän norsun kokoiseen.

 

Videokuvassa ei ole paljon yksityiskohtia, eikä se kestä suurentaa. Photoshopissa on monia keinoja parantaa kuvaa, mutta puuttuvia yksityiskohtia se ei luo. Ääriviivoja voi terävöittää.

 

 

Olen kuvannut Intia-sivujeni monet kuvat videolle. Nettiin ja rompullekin laatu riittää. Photoshopilla temppuilemalla voi kuvista printata aivan siedettävän A4-tulosteen. Julistetta tai kokosivun kuvaa lehteen niistä ei synny, ellei "tyylittele" oikein rajusti. Sitäkin tehdään.

DV-kamerassa on erinomaista, ylivoimaista valokuvakamerana se ominaisuus, että sillä voi kuvata koko tapahtuman ja valita parhaan hetken vasta kotona. Kun siirtää kovalevylle muutaman sekunnin pätkän videota, siitä voi valita ruutu kerrallaan juuri sen parhaan ilmeen tai hetken. "Photo"-ominaisuus kameroissa ei minua oikein ole vakuuttanut. Vain harvoilla valmistajilla sillä saadaan mitään parannusta laatuun, mutta menetetään "moottoriperä, 25 kuvaa sekunnissa".

 

 
Paras tapa tuoda DV-stillit tietokoneelle on FireWire-liitäntä, se sama jolla videokin tuodaan. Mitään erikoisohjelmia stillien tuontiin ei tarvita, ellei sitä tee tosi paljon. Videon kaappaus- tai editointiohjelmista voi tallettaa pysäytyskuvia. DV-videolta voi esim. QuickTime Playerissa kopioida kuvia suoraan koneen muistiin ja viedä niitä muihin ohjelmiin. Ainakin Photoshopissa on De-Interlace suodin, jolla liikkeen aiheuttamat vauhtiviivat saa pois kuvista. Kameratehtaat markkinoivat myös erillisiä stillikuvan kaappauslaitteita ja kaapeleita. Minusta ne ovat tarpeettomia.
 

Puhuinpa puppua tuossa äsken. Joillakin kameroilla Photo-muodossa kirkkaalla säällä valotusaika on nopea, ja liikkuvat kohteet pysähtyvät paremmin kuvassa. Toiset kamerat käyttävät ns. "progressive scan"-tekniikkaa stillikuviin. Sen pitäisi teoriassa parantaa laatua, mutta vielä en ole nähnyt vakuuttavaa esimerkkiä. Olen testannut kymmenkunta DV-kameraa ja oikeastaan vain kahdella "photo" tuotti parempia kuvia kuin videosta pysäytetty. Nekin vain lievästi parempia. Joillakin tilanne oli päinvastoin. Testaa omasi ja valitse kuvaustapasi. Teetpä niin tai näin, vakaa käsi ja oikea tarkennus ovat edelleen tarpeen. Jos kamerassa on valotusajan säätö, käytä nopeaa valotusaikaa, siitä saa paremmat pysyätyskuvat. Joskus se on merkitty "urheilukuvaus"-symbolilla.

 

 

 

Tässä valtavankokoisessa kivireliefissä ajattelin Photo-muodon auttavan siten, että videossa kuva ei heilu. Se toimii, mutta editointiohjelmani tarjoaa paremman ratkaisun. Siellä voi minkä tahansa yksittäisen ruudun muuttaa videoksi niin moneksi sekunniksi kuin haluaa. Photo on aina 6 sekuntia.

Valokuvauskameralla resoluutio olisi ollut paljon parempi, ja yksityiskohtia voisi suurentaa. Videolla sen sijaan kuvasin yksityiskohtia muutaman filmirullan verran muutaman markan nauhalle. Paremmuus riippuu käyttötarkoituksesta.

 

 

 

 

 

 

Eräässä suhteessa Photo-muoto on erinomainen. Sillä saa ystäviä ja huomiota helposti Intiassa (kait muuallakin, missä ihmiset haluavat tulla kuvatuksi).

Kun otan kuvan ihmisistä, ja näytän sen välittömästi heille Photon vielä tallentuessa, saan mukaan heidän kommentinsakin sen kuuden sekunnin ajan. Stillikuvan mukana tallentuu siis myös ääni. Lapsille voi etsinmonitorin sitten kääntää eteenpäin ja antaa heidän ilmehtiä kameralle. Älä kuitenkaan ryhdy kelailemaan Photoja julkisella paikalla Intiassa, sillä siitä ei tule loppua. Minä näytän vain sen kuuden sekunnin nauhoitusajan, ja sen jälkeen "kuva on mennyt varastoon" ja otetaan uusi seuraavasta kohteesta.

 

LISÄYS 10/2000 ja 7/2003:

Laajakuvan tullessa kuluttajakameroihinkin 16:9 kuvasuhteen oikea muoto stillikuvana on 1024x576 pikseliä. Nauhalla sekin on vain 720x576. Melkoisen joustavia pikseleitä... Voit myös käyttää Photoshopissa kokoa 720x405, ellet turhaan halua suurentaa kuvaa.

2000-luvulla joihinkin videokameroihin on alkanut tulla stillikuvan tallennusmahdollisuus muistikortille. Silloin kuva voi olla esim. 1200- 2400 pikseliä leveä ja sen mittasuhteet ovat oikein. Kuvan koko riippuu kennon pikselimäärästä. Muistikortille kuvatut kuvat siirretään tietokoneelle yleensä USB-kaapelilla kamerasta tai erilliseltä muistikortin lukijalta.

Megapixelien ilmestyessä myös videokameroihin, tosin huomattavasti stillikameroita jäljessä, on hyvä muistaa, että näitä lisäpikseleitä voi käyttää vain muistitikortille tallennetuissa pysäytyskuvissa. Videon laatuun runsaat pixelit eivät suoranaisesti vaikuta, eikä parempia yksittäiskuvia voi tallettaa videolle, jos muistikortti vaikka täyttyy.

Esimerkki tämän hetken (07/2003) hyvistä stillikuva-videokameroista löytyy täältä. Kuvat ovat 1,7 ja 3 megapikselin kameroista.