Kalkutan riksakuskeilla on vahva ammattiliitto, joka on päättänyt, ettei motoroituja ajopelejä hankita, eikä edes polkupyöriä. Niistä mahdollisesti saatava hyöty menisi vain ajoneuvojen ja varaosien myyjille. Niinpä tässä miljoonakaupungissa liikutaan edelleen miesvetoisesti. Minusta ainakin tuntui jotenkin nololta istua kyydissä, kun hintelä mies, paljaat jalat katuun läpsähdellen veti minua hiki päässä ylämäkeen liikenneruuhkassa. Toisaalta, he itse ovat palveluammattinsa valinneet, myös palvelun välineensä. Vaihtoehtona on kulkea taksilla tai kävellä - tai opetella käyttämään kaupungin julkista liikennettä.

Kalkutan kaduilla asuu runsaasti väkeä, maalta muuttaneita, pakolaisia, köyhiä, asunnottomia jne. Aina eivät olot kuitenkaan näytä kovin kurjilta, sillä lämmintä riittää ja ruokahuoltokin on jotenkuten toimivaa. Lähistön ravintoloista, suurkeittiöistä, toreilta jne kipataan "jätteet" määrätyille katuosuuksille, jossa asukkaat lajittelevat niistä käyttökelpoisen osan itselleen ennen kuin jätteet viedään eteenpäin.

Öisin pitää jalkakäytävillä kulkea varoen, ettei kompastu nukkuviin, sillä he eivät suinkaan aina ole seinävierillä, vaan tapana on nukkua poikittain keskellä jalkakäytävää.

Lisää juttua kerjäläisistä on juttusivuilla.

© kunto hirvikoski