iMovie

Tekstit ja turvallinen kuva-ala

Julkaistu Macmaailma lehdessä 1/2002

iMovien otsikoista ja muusta tekstityksestä näkee, että niitä on ollut suunnittelemassa elokuva- ja tv-alan ammattilaisia, niin hienosti ne toimivat. Muiden editointiohjelmien käyttäjät kyselevät jatkuvasti, miten niitä tekstejä oikein saa näkyviin ja miten ne saisi häipymään. iMoviella vain kirjoitetaan teksti, valitaan jokin hieno tekstitystyyli ja vedetään se hiirellä kuvan päälle. Siinä kaikki.

Ohjelma tekee vielä kauniin noston alkuun, häivytyksen loppuun ja kaiken kruunaa varjo, joka auttaa huomattavasti tekstin näkymistä. Tekstien ilmestymisnopeutta voi säätää nopeus-säätimellä ja pysähtyneen tekstin keston voi vielä määritellä erikseen. Tämän kaiken tekeminen vaatii muilla ohjelmilla runsaasti näpräämistä ja säätöä monessa paikassa. Vielä selvemmäksi iMovien etumatka tulee, kun kokeilee sen liikkuvia tekstejä. Sellaisia kuin lentävät kirjaimet, kirjoituskone ja zoom kadehtivat monet hienojenkin editointiohjelmien käyttäjät. Kyllä niitä kelpaa videoihin lisäillä.

Onhan iMoviella rajoituksensa. Tekstejä ei voi vapaasti sijoittaa minne tahansa, varjot ja nostoajat eivät ole säädettäviä jne. Kaikki tämä on kuitenkin pieni hinta käytön helppoudesta ja laadusta. Joitakin rajoituksia voi kiertää. Tekstin saa kuvan laitaan, kun sen eteen tai perään lisää riittävästi välilyöntejä. Jos kirjaimet alkavat pienentyä, voi valita QT-rajat, kunhan huolehtii turvallisesta alueesta itse, eikä unohda tätä valintaa päälle. Kaksirivisissä teksteissä voi rivin valinnalla vaikuttaa sijaintiin. Kirjaintyypin valinta vaikuttaa aika tavalla tekstin kokoon. Aivan ohuita kirjaimia ei kannata käyttää ollenkaan. Ilmaisen "iMovie_Plug-in_Pack_2":n mukana tulee myös uusia otsikoita, joista esimerkiksi Subtitle täydentää valikoimaa mukavasti. Sillä saa alalaitaan yksinkertaisen otsikon kahdelle eri korkeudelle valitsemalla sopivan rivin. Zoomilla saa tosi isoja kirjaimia.

Sama teksti on lisätty lentävin kirjaimin kuvaan kahdesti, toinen kerta hieman hitaammalla nopeudella, suuntaa ja väriä vaihtaen. Ensimmäisen vaiheen viimeinen A-kirjain on singahtamassa alhaalta paikoilleen kun toisen tekstityskerran E-kirjain tulee ylhäältä. Tässä näkyy mainiosti varjon vaikutus tekstin luettavuuteen.

Tekstityksen voi korjata myöhemmin valitsemalla kyseisen leikkeen, muuttamalla tekstitystä ja painamalla Päivitä. Kahteen tai useampaan kertaan päällekkäin tekstitetyistä vain viimeisen voi muuttaa.Tekstitettyjä kuvia voi hidastaa tai niiden esityssuuntaa voi myös vaihtaa, jos se tuntuu tarpeelliselta.

TV-kuvan muodostamistavasta johtuu, että ohuet viivat eivät toistu siinä. Tietokoneruudulla ohuet, terävät linjat voivat näyttää hyviltä, mutta tv-vastaanottimessa ne joko häviävät, hyppelehtivät tai vaikuttavat repaleisilta. Perussääntö on, että alle 4 pikseliä paksua viivaa ei pidä käyttää, paitsi 2-pisteistä, joka saattaa toistua. Tämä on vain hyväksyttävä ja otettava huomioon grafiikan teossa ja otsikkotekstien valinnassa, jos haluaa toimivan videon. Liiallinen terävöitys voi johtaa samoihin ongelmiin myös kameralla kuvatun videon kohdalla. Ammattilaiset ovat monesti todenneet, että piirroskuvien toisto paranee, jos ne pehmentää hieman.

DV-videossa mustavalkoinen kuva on selkeästi terävämpi kuin väreillä muodostettu. Se johtuu formaatin ja tv-järjestelmän määrityksistä. Siksi ei pitäisi käyttää puhtaita väripintoja, vaan saada mukaan myös muuta kuvainformaatiota. Kirkkaat värit leviävät vastaanottimessa ja niillä tehdyt tekstit ovat vaikeita lukea. iMovie on lähtenyt viisaalle tielle ja lisää otsikoihin mustan varjon, joka rajaa tekstin. Teksteihin voi myös saada selventävän taustavärin joissakin tekstityyleissä. Sen värit eivät myöskään ole aivan puhtaita, vaan ohjelma tarjoaa sopivia sekoitevärejä. Silti kirkkaimmat näistäkin väreistä näyttävät pehmeiltä vastaanottimessa. Tämä asia, samoin viivan paksuus ja turvallinen kuvakoko on todettavissa vain tv-vastaanottimesta. Tietokonenäytöstä näitä vaaroja ei näe. Siksi olisi hyvä kytkeä vastaanotin jo editoinnin aikana kameraan ja katsella tulosta sitä kautta. Kameran kulumista tässä ei kannata murehtia, sillä katselutilassa kuvarumpu ei pyöri, eikä koneisto ole käynnissä.

"Tekstitys" tekee värillisen läpinäkyvän pohjan kirjaimille, jolloin ne erottuvat myös kirjavalla taustalla. Tekstiä on siirretty vasemmalle lisäämällä välilyöntejä sen loppuun.

Eräs digitaalivideon outo ominaisuus on sen huomattava kokoero tietokoneen ruudulla ja tv:ssä. Eri syistä kuvassa on "varmuusvaraa" reunoilla, mutta todellisena kokona voidaan kait pitää sitä, mikä näkyy lopullisessa esityksessä. Jos se tapahtuu tv-vastaanottimen kautta, on rajaus otettava huomioon esim. tekstejä, valokuvia tai piirroksia videoon tuotaessa. Kokoero on niin tuntuva, että karkeana nyrkkisääntönä voi sanoa, että iMovien esitysikkunasta rajautuu sormenleveys pois joka reunalta. Ainakin pikkusormen leveys. Kuvatessa useimpien kameroiden etsin rajaa jo valmiiksi suunnilleen sen, mitä tv:ssä näkyy.

Monessa editointiohjelmassa käyttäjä saa näkyviin ns. safe-area-rajauksen halutessaan. Erikseen on vielä title-safe alue, jota leveämmäksi tekstejä ei kannata tehdä, jos ne haluaa näkyvän joka vastaanottimessa. iMovie ei tällaisia rajauskehyksiä tunne, joten ne on opittava muulla tavalla.

Videokuvan mitat määritellään helpoimmin pikseleillä. Kun iMoviesta tallettaa pysäytyskuvan eli kehyksen, sen koko on 768x576 pikseliä, mikä onkin digitaalivideon koko, jos puhutaan muiden ohjelmien käyttämää kieltä, eli pikselit ovat neliönmuotoisia. Nauhalla käsitellään 720x576 pikselin kokoista kuvaa, joka katseltaessa levitetään oikeisiin mittoihinsa. Samoista pikseleistä tehdään myös digi-tv:n 16:9 laajakuva nyt vain enenmmän kuvapisteitä levittäen. iMovie ei vielä näytä tätä oikein, mutta tulevat versiot varmaan osaavat senkin. Useimmat DV-kamerat kuvaavat laajakuvaa sujuvasti, joten sen käyttöön voi jo siirtyä kotioloissakin. iMoviella sitä toki voi leikata, jos kestää katsoa langanlaihoja ihmisiä ruudussaan. Ne leviävät kyllä laajakuvatelevisiossa oikeisiin mittoihinsa.

Ohjelmaan voi tuoda liikkumattomia kuvia ja määritellä niille asetuksissa mitan elokuvaleikkeenä. Tämä on kätevää esim. omia tekstejä, piirroksia tai valokuvia videon joukkoon leikatessa. Ohjelmaan tuotavan kuvan koko on 768x576 pikseliä ja ainakin pict, jpeg ja photoshop-kuvat kelpaavat. Kuva voi olla muunkin kokoinen, mutta jos se ei ole oikean muotoinen, videossa jää mustaa reunoihin.

Tästä kuva-alasta kuitenkin näkyy vastaanottimessa vain noin 690x530 pikselin kokoinen alue keskeltä. Muu jää reunojen taakse. Ei siis kannata sijoittaa mitään tärkeää kuvan reunoille. Valokuvat ja piirrokset pitää suunnitella oikean kokoisiksi, mutta jättää yhdentekevää taustaa noin 50 pikseliä päihin ja 25 ylös ja alas. Yli 650 pikseliä leveitä tekstejä ei suositella rajaantumisvaaran vuoksi. Jotkut vanhat televisiot rajaavat vieläkin enemmän. Jos video esitetään pelkästään tietokoneella, vaikkapa netissä, lähes koko kuva-alaa voi käyttää.

.

iMovieen voi viedä kuvan Lue tiedosto-komennolla. Suositeltava kuvan koko on 768x576 pikseliä, mutta televisiossa siitä näkyy vain kehystetty osa 690x530 pikseliä keskeltä. Tekstejä ei pitäisi tehdä yli 650 pikseliä leveäksi, jos haluaa niiden varmasti näkyvän kokonaan. Teksti on tässä tehty Photoshopissa valokuvan päälle.

Otsikoiden

QT-rajat

Otsikoissa on kirjainkoon yläpuolella valinta QT-rajat. Jos siihen kohtaan laittaa ruksin, iMovie lopettaa tekstien leveyden tarkkailun ja vastuu siirtyy käyttäjälle. Ohjelma on näet niin fiksu, että ilman tätä valintaa se pyrkii huolehtimaan siitä, että tekstit mahtuvat ruutuun ja myös näkyvät katselussa. Pitkien otsikoiden kirjainkoon se pienentää automaattisesti ruutuun sopivaksi.

QT-rajat tulee QuickTime-videosta, jota käytetään multimediassa ja netissä ja katsellaan QuickTime Playerilla. Se pystyy näyttämään myös kuvan reunat, nekin jotka eivät näy vastaanottimessa tai kamerassa. Ne näkyvät myös iMovien näytössä. Reunoilla on usein kaikenlaista suttua, joka ei varsinaisesti kuulu videolle, koska sitä ei kuvatessa kameran etsimessäkään näkynyt. QT-rajat valitsemalla saa tekstin kasvamaan niin isoksi, että se menee reilusti yli turvallisen, tv:ssä näkyvän alueen. Normaalikäytössä ei siis pidä valita QT-rajoja.

IMovie on joskus häiriintynyt viallisista tai sopimattomista fonteista. Näitä saattaa tulla esim. Microsoftin ohjelmien asennuksen yhteydessä käyttäjän tietämättä Järjestelmäkansion Kirjasimet-kansioon. Tunnettua on ainakin Curlz-fontin iMovien menuja sekoittava vaikutus, mutta muitakin syyllisiä on. Tahoman eräs alalaji on joissakin yhteyksissä harmillinen ja Engraver saattaa tehdä ohjelman käytön tosi oudoksi, kun mistään ei saa selvää. Jos tuollaisia ongelmia esiintyy, poista Kirjasimet-kansiosta oudommat tai viimeksi asennetut kirjaintyypit.

Muut, vanhemmat iMovie-ohjeet sijaitsevat täällä.