Tuskastuin alussa iMovien opetteluun, sillä minulla
oli kokemusta muutaman vuoden ajalta toisenlaisesta, kehittyneemmästä
ohjelmasta.
Huomasin, että iMovien ajattelutapa on kokonaan toinen
kuin ammattilaisohjelmien. Siinä ajatus on käyttää
lähes kaikki ja poistaa vain joitakin pätkiä. Poistot
on helpompi suorittaa kuin mukaan otettavien valinta. Ammattilainen
kuvaa paljon ja editoinnissa valitaan pikku pätkiä mukaan
otettavaksi ja samoja pätkiä voidaan käyttää
monta kertaa. Siis lähes vastakkainen lähtökohta.
iMovie poistaa kerran käytetyt "leikkeet"
työpöydältä, ammattilaisohjelma säilyttää
kaiken loppuun asti, ellei sitä pyydä siivoamaan. iMovien
lähestymistapa on aloittelijalle selkeämpi, mutta ammattilaiselle
kauhistus. Ainahan voi löytyä kaivattu kuva tai ääni
jostakin pätkän hänniltä.
Aikani tuskailtuani hyväksyin iMovien ja aloin
jopa pitää siitä. Outoudet voi kiertää. Leikkeitä
voi kopioida "varmuuden vuoksi", raahata Alt pohjassa, jne.
Nyt tökkii oikeastaan vain sen suomenkieli. Termit saisivat olla
edes elokuvanleikkausta eikä nörttisuomea. Mutta asiaan: se
"poikkeava tapa editoida iMovie2:lla":
1.) Leikepöydällä valitaan leike, esitysikkunassa
siitä etsitään käyttökohta, joka merkitään
hiirellä vetäen (katso valintatapa alempaa). Se kopioidaan
(Omppu + C).
2.) Mennään aikajanalle ja sijoitetaan valittu
videopätkä sinne (O+V). Sijoituspaikan voi valita helpoimmin
valitsemalla viimeisen kuvan, jolloin uusi menee sen jälkeen. Voi
myös pikakelauskolmiolla hakea paikan kuvien keskeltä ja sijoittaa
uuden kuvan ja äänen sinne. Tuosta vain, muina miehinä
jakamatta leikettä tms. (Mikään kuva ei saa olla valittuna)
Tällä metodilla kaikki sisään otettu
pysyy leikepöydällä näkyvissä ja pelataan vain
mukaan otettavilla osilla. Poistoja voi suorittaa valmiista leikkauksesta,
jos tarvetta on. Harkitse itse, mikä sopii sinulle. Tällä
metodilla et näe leikepöydältä, mitä on käytetty,
mutta toisaalta koko materiaali on käytössäsi kaiken
aikaa.