Juttuja intiasta jatkuu..

Takaisin/Back

Benares - ruumiita nuotiossa ja Gangesissa

Benares - maailman vanhin toimiva kaupunki, sanovat matkaoppaat.
Benares - hindujen pyhin kaupunki.

Oikeastaan se ei ole Benares vaan Varanasi, sillä Intiassa englantilaisperäisiä nimiä muutetaan kiivasta tahtia alkuperäiseen asuun.
Joka tapauksessa kaupungilla on tuhansia vuosia takanaan ja aina vain "äiti Ganga", Ganges-virta soljuu Himalajalta kohti Bengalin lahtea, talvella rauhallisesti, sadeaikaan varsin vuolaasti. Vedenpinnan korkeuserot kaupungin kohdalla ovat 12 metriä.

Kokemukseni kaupungista ovat hyvin ristiriitaiset. Ensimmäisellä käynnillä virran ja sen palvojien pyhyys jotenkin kosketti, samoin ikuiset tulet, joissa ihmisten "tomumajoja" poltetaan jatkuvalla syötöllä. Seuraavalla käynnillä vuosikymmen myöhemmin saasteet, mahdoton liikenne, tungos ja kaupallisuus iskivät vastaan. Ehkä sinne pitäisi osua turistikauden ulkopuolella.

Hartaan hindun elämälle arvokkain päätös on kuolla Varanasissa, tulla poltetuksi ja ripotelluksi Gangesiin. Se vapauttaa jatkuvasta kiertokulusta. Rannan kiviportailla auringon noustessa pyhiinvaeltajat ja paikalliset ihmiset kylpevät, "puhdistautuvat" määrätyn riitin mukaan kuten tuhansia vuosia on tehty. Siellä palaa muutamassa paikassa nuotioita, joissa poltetaan kuolleiden ruumiita. Niin on tehty ikimuistoisista ajoista ja niin tullaan tekemään. Kyseessä on mitä luonnollisin tapa palata luonnon kiertokulkuun. Muunlaista tapaa näin väkirikkaassa yhteiskunnassa olisi vaikea kuvitella. Vain harvalukuisilla kristityillä seurakunnilla on hautausmaita. Ne näyttävät varaavan aivan turhaan arvokasta viljelysmaata.

Ruumiit poltetaan latomalla ensin harvakseltaan halkoja pohjalle jopa puolen metrin pino. Niiden päälle sijoitetaan paareilla kaupungin läpi kannettu, juhlapuettu vainaja. Sen päälle ladotaan lisää halkoja ja vanhin poika (tai muu sukulainen), pää paljaaksi ajeltuna sytyttää nuotion ruohotupolla, johon on ostettu ikuinen tuli siitä huolehtivalta tulenhaltijalta (joka luonnollisesti on hyvin rikas, kuten halkokauppiaatkin). Sukulaiset kyykkivät nuotion ääressä tunnin, pari, välillä tulta kohennellen. Vainajia ei varsinaisesti surra, ellei kysymyksessä ole lapsi. Lehmät ja koirat kiertelevät joukossa, ja turistikin mahtuu katsomaan, miten ihminen kuplii, kypsyy ja häviää tuhkaksi. Vain valokuvaus on luonnollisesti kielletty. Yhteydestään irrotettuna tällaiset kuvat olisivat irvokkaita, vaikka tapahtuma sinänsä on mitä luonnollisin, jos siihen rauhassa syventyy.

Nyt seuraa tarinan yököttävin osa. Pyhät miehet ja köyhät, joilla ei ole varaa halkoihin, eikä ikuiseen tuleen, jätetään polttamatta. Sen sijaan heidät sidotaan paketiksi, kiviä vyötäisille, soudetaan keskelle virtaa ja kipataan jokeen. Ruumis vajoaa pohjaan, mutta jonkin ajan kuluttua se turpoaa ja köydet irtoavat.

Päivällä lähdimme venemiesten houkuttelemina soutelemaan virralle. Moottoriveneet ja -alukset ovat - luojalle kiitos - kiellettyjä Gangesilla. Näimme jokeen laskevan avoviemäreitä, pyykkäreiden armeijan rantavedessä, lehmiä peseytymässä ja eläinten luurankoja matalassa vedessä.Tässä pyhässä virrassa uskovaiset kastautuvat, pesevät suunsa ja ottavat ruukullisen pyhää vettä kotiinkin mukaansa.

Vähän matkan päässä ylävirralla ajelehti jokin "esine" ja varis istui sen päällä. Kysyin venemieheltä, mikä se oli, mutta hän vain kierteli, sekä kysymystä että kelluvaa. Kun lopulta tiedusteli uudestaan riittävän tiukasti, hän kertoi hautaustavoista, vei meidät lähelle, hätisteli variksen pois ja totesi sen olevan puoliksi syöty pyhä mies. Vähän aikaa soudeltuamme vastaan tuli uusi mytty. Vaatteiden väristä hän tunnisti tämän köyhäksi.

Asiantuntijat väittävät, että milloinkaan rutto ei ole levinnyt virran mukana. Kulkutaudit tulevat aina vastavirtaan rannikolta ja Kalkutasta sisämaahan päin. Niinhän se tietenkin on. Himalajalta tuleva vesi on pyhää - ja puhdasta.

/ kuvasivulle

Pyhäksi mieheksi

Intiassa näkee jopa suurkaupunkien vilinässä vain tuhkaan pukeutuneita, korostan: VAIN tuhkaan pukeutuneita pyhiä miehiä.

He elävät almuilla ja opetuslasten elättäminä.Usein heitä näkee pyhiinvaellusreiteillä tai sitten he eristäytyvät vuoriston luoliin tai erämaihin. Joskus heidän asuunsa kuuluu lannevaate ja turbaani. Toisenlaista pyhyyttä edustavat oransseihin kaapuihin pukeutuneet vaeltelevat buddhalaismunkit.

Pyhyyden astetta en ole onnistunut luotettavasti selvittämään, niin paljon en hallitse paikallisia kieliä. Jotkut heistä näyttävät uskovan vilpittömästi kaikesta luopumiseen ja huokuvat sisäistä rauhaa. Toisenlaisiakin esimerkkejä on. Kukin valitkoon itse gurunsa, jos sellaista tarvitsee.

Miten sitten pyhäksi mieheksi (he ovat aina miehiä) tullaan? Koulua ei ole. Ilmeisesti riittää, että päättää itse niin, toteuttaa päätöksensä ja lähtee vaeltamaan tuhkaan pukeutuneena. Alalla on myös mestari-oppipoika suhteita.

Varanasissa rannalla eleli iso teltallinen nuoria, iloisia miehiä, jotka tarvittaessa ryömivät teltastaan tuhkakasan kautta ja alkoivat kerätä pyhiinvaeltajilta almuja. Aamun työrupeaman jälkeen he ottivat venekyydin vastarannalle, jossa he iloitsivat suureen ääneen. Venemiehet kertoivat ruohon poltosta ja juopottelusta. He myös väittivät joukkion varastelevan ja käyttäytyvän moraalittomasti.

Olisikohan vain kateellisten panettelua? Kuulopuhetta se joka tapauksessa on. Toisaalta: juhlintaa olen itse ollut todistamassa. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi, jos se nyt sitten on päämäärä.