DV-sivuston etusivulle

DV-uutisiin

DV-editointikorttien ominaisuudet karkeasti jaotellen

Tilanne tuhatluvun vaihtuessa, pikku päivityksiä syksyllä 2000 ja 2003. Valuutat markoissa!!

Editointi on leikkausta. Elokuvan leikkauksen säännöt pätevät hyvin pitkälle myös videon leikkauksessa.

Videon editointi tietokoneella on non-lineaarista, "NLE", eli sitä voi tehdä missä järjestyksessä tahansa. Lineaarinen, nauhalle kasaus taas pitää aina aloittaa alusta ja tehdä järjestyksessä. Nauhoilla editointi on mielestäni jo niin vanhanaikaista, etten puutu siihen jatkossa lainkaan. Jätän myös analogisen videon digitointikortit omaan arvoonsa, sillä niitä ei tarvita DV-editoinnissa.

Suora, digitaalinen liitäntä on DV-editoinnin perusta. Se löytyy kamerasta ja se pitää olla myös editointikortissa. Lisäksi joissakin korteissa on analogiset liitännät, jolloin niillä voi ottaa vanhoja videoita DV-videon osaksi. Toinen mahdollisuus on tuoda analogivideo mukaan kameran kautta, jos siinä on analoginen in. Kaikissa ei ole.

Digitaalisen videon editointi aloitetaan DV-kasetilla olevien bittien (kuva ja ääni) siirrolla tietokoneen kovalevylle DV-liitännän (Firewire, IEEE-1394, iLink) kautta. Kaikilla editointikorteilla voi ohjata kameraa tai nauhuria, kelata, pysäyttää, käynnistää ja nauhoittaakin, jos kamerassa on tuo kuuluisa DV-IN.

Kuvat ja äänet laitetaan levyllä uuteen järjestykseen editointiohjelman avulla, aivan kuten tekstinkäsittelyllä järjestetään sanat ja kappaleet. Yleensä se käy hiirellä vetäen. Lopputulos, valmis video siirretään takaisin kasetille kameraan tai nauhuriin. Kuvan tai äänen laatu ei tässä prosessissa muutu lainkaan jos video on tehty suorilla leikkauksilla. Ristivaihdot ja tekstitys saattaa hieman heikentää kuvaa. Laatu ei ole riippuvainen editointipaketin hinnasta. Videosta voi tehdä versioita myös nettiin tai CD:lle.

Viimeistely, renderöinti eli kuvan uudelleen laskeminen saattaa kestää hitaalla prosessorilla tuskastuttavan kauan, mutta se riippuu siitä, paljonko olet muuttanut, tehnyt ristikuvia, tekstityksiä, efektejä tms. Leikkaukset eivät tätä laskentaa lisää paitsi joillakin hyvin vajavaiisilla softilla.

Mac / Win

ajurit

DV-liitännät ovat uusissa Macintosh-tietokoneissa valmiina emolevyllä, mutta Windows-laitteisiin on hankittava vielä lisäkortti. Ensimmäiset PC:t valmiilla liitännöillä ilmestyivät vuoden 2000 aikan, kannettavissa Sony ja Dell ja pöytäkoneissa ainakin Compaq ja Dell. Maceissä tulee nyt myös editointiohjelma iMovie koneiden mukana.

Macin käyttöjärjestelmässä Firewire-ajurit ovat olleet jo pari vuotta. Windows 2000 pitäisi myös sisältää ne, mutta toistaiseksi Win98SE (Second Edition) pystyy parhaiten käsittelemään suurimman osan laitteista, mutta ei täydellisesti. Sitä vanhemmilla käyttiksillä toiminta ei onnistu, ellei kortin valmistaja ole tehnyt omia muutoksiaan ajureihin. Myös Linux on tulossa mukaan DV-markkinoille.

Videon editointilaitteistoissa on karkeasti ottaen 4 kategoriaa.

Ammattilaistyöasemat, hintaluokka 50-500.000. Ne myydään kokonaispaketteina, eikä kaikissa ole vielä DV-liitäntää.

Reaaliaikaiset kortit ja niiden ohjelmistot, n. 7-50.000. Hinnat ovat pudonneet alkuvuodesta 2000.

Nämäkin ovat lähinnä ammattilaisten työkaluja ja nopeuttavat editointia jonkin verran kun kuvan kääntämiset, trikit ja tekstitykset syntyvät heti. Perus- ja halpiskorteissa ne lasketaan jälkikäteen ja prosessoriteho ratkaisee paljonko aikaa kuluu. Puolituntisen videon "renderöintiin" voi kulua jopa tunteja, mutta sen voi jättää koneen murheeksi vaikka yöllä. Laatuun tämä ei mitenkään vaikuta, vain käyttömukavuuteen ja nopeuteen. "RT" (RealTime)-kortit vaativat myös enemmän tietokoneelta ja varsinkin kovalevyltä jopa kolminkertaista nopeutta. Ne ovat ilmeisesti tulossa "jokamiesluokkaan". Kaikki "RT"-kortit eivät ole todella reaaliaikaisia, vaan toimivat näyttökuvan kanssa ripeästi, mutta lopullinen, täyslaatuinen nauhalle siirto vaatii renderöintiajan. Tosiaikaisuus on usein rajoitettu vain määrättyihin, joskus hyvin rajallisiin temppuihin. Muut vaativat laskentaa.

3.

Peruskortit ja niiden kanssa pakettina myytävät ohjelmistot maksavat vielä 4-10.000, jotkut jopa 20.000.

Näitä käyttävät harrastelijat, opiskelijat ja jonkin verran myös ammatikseen videoita tekevät. Monia ammattilaispaketteja on vaivannut jäykkyys. Ne ovat rautaan ja mikropiireihin sidottuja eikä niitä voi softalla muunnella mieleisekseen. Niinpä on tapahtunut pientä siirtymää kalliista paketeista näihin perustyökaluihin.

Näissä on monipuoliset kuvankäsittelymahdollisuudet ja useita päällekkäisiä video- ja ääniraitoja. Kuvaa voi kääntää, pysäyttää, ajaa takaperin, hidastaa, tehdä maskeja ja kromakeytä yms. Vain mielikuvitus ja ohjelman tuntemus asettaa rajat.

4.

Halpiskortit ovat vasta tulossa markkinoille (1/2000). Hintaluokka on n. 900-2500mk.

Näiden ominaisuuksia on karsittu sekä kuva- että ääniraidoilla, mutta useimmille ne riittävät pitkään. Ikävä piirre hinnoittelussa on, että tuhannen markan korttiin voi joutua hankkimaan samalla rahalla päivityksiä saadakseen sen toimimaan kunnolla. Ohjelmapaketit ovat hyvin monen tasoisia, mutta hinta ei kerro laadusta.

Ensimmäisenä markkinoillemme ehtinyt PC-halpiskortti Pyro on saanut sellaisen käyttäjäkunnan, että siihen tietää varmuudella saavansa neuvoja DV-keskusteluareenalta.

Halvimpien korttien hinnat ovat vuoden aikana pudonneet jopa alle 500:- ja muutama ilmainen editointiohjelmakin löytyy netistä.

Vuoden aikana alan standardiksi muodostui OHCI-yhteensopiva kortti. Katso, että saat sellaisen, jos vielä kortin joudut hankkimaan.

Mitä se vaatii tietokoneelta?

Melko yleinen vaatimus on PII 350MHz, jopa 500MHz. Myönteisiä poikkeuksiakin on. Nopeata kovalevytilaa tarvitset tosi runsaasti, yli 10 gigaa puolituntiselle videolle. Videoita voi toki tehdä myös osissa.

Jos joudut päivittämään koneesi, yksi mahdollisuus on hankkia kokonaan uusi tietokone, vaikkapa iMac DV, jossa liittimet ja ohjelmakin on valmiina. Pari merkkiä on tullut myös PC-markkinoille syksyn 2000 kuluessa. Kortit alkavat olla historiaa. Liitännät kuuluvat emolevylle. Sekä niiden että korttien pitää PC:ssä olla OHCI-yhteensopivia, joka takaa ohjelmien vaihdettavuuden. Tähän standardiin saa myös liitettyä muita FireWire-lisälaitteita kuten kovalevyjä yms.

Odottaisinko vielä vähän?

Mikä sitten on juuri minulle sopiva paketti?

Ratkaisu saattaa olla vaikea. Luontevaa kasvupolkua ei tarjoa monikaan korttivalmistaja, vaan vaatimusten kasvaessa on vaihdettava merkkiä ja samalla työskentelytapaa. Aloittelijalle olisi luonnollista aloittaa tutustuminen halpispäästä, mutta silloin voi joutua taistelemaan ongelmien kanssa, jotka peruskorteista on jo onnistuttu perkaamaan pois.

Huonosti toimivia, kaatuilevia ohjelmia ja sopimattomia kortteja on kyllä kaikissa hintaluokissa. Parasta olisi saada myyjä vastuuseen alusta alkaen. Niin tekevät ammattilaiset - ja maksavat reilusti lisää. Liitännät emolevyllä on varmin ratkaisu. Silloin hankit vain sopivan softan, joita voit saada ainakin kokeiltavaksi ilmaiseksikin.

Mistä jään paitsi, jos hankin halvan paketin?

Suuresta määrästä kuvatrikkejä ja erikoistekstityksiä, monikerroksellisuudesta. Kaikki eivät koskaan opi näitä käyttämään ja harvat niitä todella tarvitsevat.

Loppupäätelmä:

Maailmanmenestyselokuvasi (videosi) ei näitä tehosteita kaipaa.

Jos sinulla on tärkeää sanottavaa, omaperäinen aihe ja persoonallinen käsittelytapa, ne vaikuttavat taatusti enemmän kuin kummalliset kuvanvaihdot.

Ja lopuksi viimeisimmät uutiset.

Win XP on nyttemmin ohittanut käyttöjärjestelmänä muut Windows-PC:llä editoinnissa. Macin FireWireliitännät ovat jo muuttuneet FW800-mallisiksi ja toimivat tuplanopeudella. Applen iMovie on edelleen ainoa suomenkielinen editointiohjelma.

Hinnat ovat pudonneet kolmessa vuodessa tuntuvasti. Reaaliaikakortteja saa noin tuhannella eurolla ja monet softat, mm FCP4 ja Vegas video4 hoitavat sen ilman mitään kortteja, kunhan tietokone on uudehkoa tyyppiä. Halpiskortteja saa muutamalla kymmenellä eurolla ja nekin toimivat moitteettomasti.

Editointiohjelmista on runsaasti juttuja Digivideon sivuilla.