Neuvoja matkalaisille / Travel advice, mostly Finnish
Vinkkejä ilmestyy myöhemmin lisää / I'm sorry, no english section here.
Lämmintä riittää Internet Intiassa (uusi -99) |
|
Tarvitset ehdottomasti mukaasi kunnon matkaoppaan, ja ellet voi saada elävää Intian-kävijää, pitänee tyytyä kirjaan. Lonely Planetin oppaat kuluvat Intianmatkalaisten käsissä koirankorville, mutta ne ovat korvaamaton apuväline, jos kuljet omin päin. Opaskirjoja saa Suomessa isoista kirjakaupoista ja kirjastoista. Niitä uusitaan parin vuoden välein. Halvemmalla sellaisen hankkii kansainväliseltä lentoasemalta, ja halvimmalla perillä Intiassa kioskista käytetyn. Niissä on sellainen määrä nippelitietoa ja yleisiä ohjeita, että suosittelen kyllä "matkaraamatun" hankintaa hyvissä ajoin ennen matkaa. Lonely Planetin sivuilta löydät hieman esimakua. Lonely Planet travel guides are my favourite source of information.
|
Ensinnäkin Intia on valtava - manner-Euroopan
kokoinen. Intia ei onneksi ole vielä yhtenäistynyt. Kulttuuri, tavat, tavarat kaupoissa, ruoat, musiikki, tanssit jne. ovat paikallisia. Jos löydät jotakin kiinnostavaa, älä ajattele: "Tuon hankin (tai kuvaan) myöhemmin" Tee se heti, sillä seuraavalla paikkakunnalla kaikki onkin ehkä aivan toisin. Kun havaitset jotakin mielestäsi hyvin tyypillistä, kuvaa / äänitä / piirrä / kirjoita muistiin se heti. Kohta olet niin tottunut asiaan, ettet kiinnitä siihen mitään huomiota. Vasta kotimaassa alat harmitella, ettei siitäkään ole mitään konkreettista muistoa. Minulle sattui näin "Intialaisen hammasharjan" kohdalla. Ollessani ensimmäisellä Intian-matkallani maata tuntevan porukan mukana Rajasthanissa aloin ihmetellä aamuisin katuvarsiin ja erityisesti asemien edustoille ilmestyviä puunoksien kauppiaita. He myivät suunnilleen lyijykynän kokoisia "pajun oksia". Matkakumppanini selittivät että kyseessä on hammasharja. Se on erityistä, desinfioivaa ainetta sisältävää puulajia, joka pureskellaan risaiseksi ja sillä sitten harjataan hampaat. Homma kävi töihin kävellessä ja käytetyn "harjan" voi heittää pois maatumaan. Tähän eräs kaveri tokaisi: "Onpa täällä Jordansilla markkinat". Toinen kaveri kuitenkin korjasi välittömästi: "Päinvastoin. Katsokaapa näiden ihmisten hampaita. Noin valkoisia ei meiltä juuri löydy. Intian pajuteollisuudella on valtavat markkinat länsimaissa". No, siinä oli jotakin kiirettä asiaa ihmetellessä, ja kuva jäi ottamatta. Seuraavina aamuina asia oli jo niin tavallinen, ettei siinä huomannut mitään ikuistettavaa. Niinpä minulla ei ole kuvaa intialaisesta hammasharjasta. Seuraavilla matkoillani en osunut "pajuseuduille" (todennäköisesti Neem-puu) tai en ollut riittävän aikaisin liikkeellä asemanseudulla. |
Lämpötilat Sivun alkuun/ Top of page. Intian vuodenaikoja on kuusi epävirallisen luokituksen mukaan. Tosin tämäkin on totuus vain keskimäärin. Paikalliset sääolot vaihtelevat suuresti. Nämä vuodenajat olisivat: Talvi, viileä, kevät, kuuma, märkä ja syksy. Jako kyllä ontuu, sillä minusta ainakin syksy ja kevät pitäisi vaihtaa keskenään, jos niitä verrataan meikäläisiin vuodenaikoihin. Talvi on suunnilleen marraskuun puolivälistä tammikuulle. Silloin vuoristoissa on jopa kylmää, Darjeelingissa muutama lämpöaste ja etelässä 25-32 lämmintä. Sateet ovat vähäisiä ja niitä sattuu vain muutamilla seuduilla. Viileä kausi kestää tammikuulta maaliskuun puoliväliin. Sateet ovat lähes tuntemattomia, lämpötila nousee vähitellen yli kolmenkymmenen paitsi vuoristoissa. Rannikkokaupunkien päivälämpötilat pysyvät yleensä koko vuoden tasaisesti 29-33 asteessa. Kevät (tai oikeammin syksy) on maaliskuulta toukokuulle. Silloin on kuivaa ja kuumuus alkaa rasittaa erityisesti sisämaassa. Luonto on monesti palaneen ruskeaa. Kuuma kausi edeltää monsuunisateita toukokuulta kesäkuulle. Silloin sisämaassa mitataan yli neljänkymmenen asteen helteitä varjossa - eikä varjoa juuri ole, sillä aurinko paahtaa suoraan ylhäältä. Se vaatii jo tottumista pohjoismaalaiselta, ja paljon juotavaa. Englantilaiset siirtomaaherrat siirtyivät kuuman kauden ajaksi ylös vuoristoon. Tällaisia pakopaikkoja on etelässäkin. Märkä kausi liittyy monsuunisateisiin. Ne liikkuvat yleensä kalenterin tarkkuudella alkaen eteläkärjestä kesäkuun alussa ja siirtyen yli maan heinäkuulle tultaessa. Sateet ovat paikoittain hyvin runsaita, esimerkiksi 500-700 mm kuukaudessa. Kaupunkien kaduilla voi tulvia ja talojen ensimmäiset kerrokset jäävät veden valtaan ajoittain. Gangesin vesi nousee 12 metriä Varanasissa (Benares). Lämmintä on edelleen. Sateet saattavat välillä laantua, mutta monsuunirintama pyyhkäisee uudelleen maan yli nyt takaisinpäin Himalajalta merelle. Marraskuulle tultaessa sateet yleensä ovat ohi. Kaikkialla ei suinkaan sada, eikä sade ole yhtäjaksoista. Syksy sijoittuu keskiosissa maata syyskuun loppupuolelta marraskuulle, kun sateet vähitellen väistyvät ja ilma alkaa viilentyä. Tämä on rehevää ja kukkaloistoista aikaa ja vastaa parhaiten meidän kevättämme. Paras matka-aika Sivun alkuun/ Top of page. Yleisesti pidetään Intian ilmastoa länsimaiselle matkailijalle miellyttävänä loka- marraskuulta maaliskuun puoliväliin. Etelässä saattaa vielä sataa jakson alkupuolella, erityisesti itärannikolla. Pohjoisessa Himalajan rinteillä ja etelänkin vuoristoasemilla lämpö nousee meikäläisittäin kesäiseksi vasta huhti- toukokuussa. Muutaman kilometrin korkeudessa ei helteestä tarvitse kärsiä. "Aurinko laskee kuudelta ja nousee taas aamulla kuudelta". Intia on niin lähellä päiväntasaajaa, että tämä on tunnin tarkkuudella totta maan eteläosissa kautta vuoden. Tämäkin vaihtelu johtuu aikaeroista maan sisällä itä-länsi akselilla. Yritäpä kertoa intialaiselle kadunmiehelle yöttömästä yöstä tai jäätyvistä järvistä tai merestä kaamoksen keskellä niin sinua pidetään sadunkertojana ja saat osaksesi epäileviä hymyjä ja päänpudistuksia. Koulutettu väki on ehkä kuullut niistä, mutta ei voi käsittää,ellei ole itse kokenut. Aurinko on heille jokapäiväinen taivaan lahja, eikä se tee poikkeuksia. Lämpöön tottuu vasta ajan kuluessa, eivätkä kaikki kait koskaan. Minusta se kuitenkin on siedettävää tai jopa nautittavaa, kun muistaa Suomen räntäsateita. Parissa viikossa yli kolmessakymmenessä asteessa siihen tottuu ja aineenvaihdunta muuttuu. Hikoilu on runsasta, mutta kuumuus ei aiheuta turvotusta tai muuta epämiellyttävää oloa kunhan juo riittävästi. Pitkällä matkalla olo on parin viikon jälkeen yleensä parempi kuin pimeässä pohjolassa. Jos kaikki haihtuu ihon kautta, eikä koko päivänä tarvitse käydä vessassa tai pensaassa, tilanne alkaa olla vaarallinen. Silloin on juotava enemmän vaikka ei maittaisikaan. Pullotettua vettä on yleensä tarjolla kaikkialla ja se kuuluu turistin tärkeimpiin varusteisiin. Rannikolla sää on tasaisempaa ja hellekin siedettävämpää, mutta kyllä reilusti yli kolmekymmentä astetta aluksi tainnuttaa talvituristin. Illat ovat viileämpiä ja päivällä voi nukkua siestaa. Jonkinmoinen ilmastointi auttaa tottumisessa, mutta liian tehokas jäähdytys melkeinpä pahentaa asiaa. Tuuletin katossa on minun vaihtoehtoni. Koneellinen jäähdytys on tarpeen vain äärimmäisellä helteellä sisämaassa. Linkkisivulla osoite Intian säätilasta kertovalle sivulle Kyselypalstalla tietoa majoitushinnoista, matkustamisesta jne
|