Digitaalisen videokameran valinta

Kirjoitettu 3/99 Pikku lisäyksiä 2002

Tämän sivun ohjeet keskittyvät MiniDV:n, ei 2001 ilmestyneen MicroMV-tyyppisen videon tekoon.

Tässä muutamia huomionarvoisia asioita kameran valinnassa:

DV-IN pitää olla

Todennäköisesti sinulla on jo kamera, joten et kaipaa neuvojani. Enintään vahvistusta valinnallesi.

Jos vasta harkitset hankintaa, on viisasta tutustua ongelmaan etukäteen. Turha kuitenkin kysyä minulta sähköpostissa, mikä kamera on sinulle paras. En aio neuvoa ketään tässä henkilökohtaisessa ratkaisussa. Se riippuu tarpeista, budjetista, käyttötavasta ja monesta muusta omasta jutustasi.

Jos aiot joskus myydä videoitasi TV-kanaville, kannattaa hankkia kolmikennoinen, mahdollisimman hyvä (ja kallis) kamera. Erot ovat kuitenkin hyvin pieniä ja kaikki DV-kamerat tekevät paljon parempaa kuvaa ja huimasti parempaa ääntä kuin aikaisemmat analogiset formaatit HI8 ja SVHS.

Se sinun pitää kuitenkin tarkistaa, onko kamerassasi DV-liitäntä (IEEE-1394, FireWire tai i.Link, kaikki tarkoittavat samaa) sekä sisään että ulos. Ellei DV-IN liitäntää ole, tarkista Avecomin - sivuilta, saako sen jälkikäteen ja mitä se silloin maksaa. Kaikkiin ei saa. Vaikka et edes ymmärtäisi, mistä on kysymys, tarkista silti, sillä myöhemmin asia tulee sinulle elintärkeäksi. Erityisesti vuonna 2002 on alkanut ilmestyä Sonyn malleja, joihin tätä ei saa millään jälkikäteen. Ole siis tarkkana ostaessasi. Ellei kameran teknisissä tiedoissa lue DV (tai iLink)-IN/OUT, jätä se kaupan hyllylle, jos tarkoituksesi on myöhemmin leikata videotasi tietokoneella. Harhaanjohtavaa on joidenkin MicroMV-kameroiden mainonnassa tuollainen maininta, vaikka niissä ei ole lainkaan DV-liitäntää. Ne käyttävät MPEG-videota, jonka siirto- ja leikkausmahdollisuudet vielä syksyllä 2002 olivat varsin rajalliset oikeastaan olemattomat.

Monet valitsevat kameran koon ja muotoilun perusteella, esimerkiksi mikä on mukava pitää mukana. Valinnanvaraa on. Jossakin määrin laatu ja koko seuraavat toisiaan, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Pienetkin ovat hämmästyttävän hyviä ja niillä tehdään TV-ohjelmaa joka päivä.

Terävyys

Alan lehdet tekevät mittavia testejä objektiivien terävyydestä, mutta tosiasia on, että erot DV-kameroilla ovat varsin pienet ja johtuvat usein muusta kuin objektiivista. Karkeasti yleistäen pienet ja halvat ovat pehmeämpiä kuin isommat ja kalliimmat. Erot ovat silmin havaittavissa, mutta oikeastaan vain pysäytyskuvasta hyvällä tietokonemonitorilla. Hämärässä erot korostuvat.

Automaattivalotus

Oikea valotus on tosi tärkeää, eivätkä kamerat yleensä erehdy. Automaatin toimintatapa, pehmeys tai nykiminen erottavat ne toisistaan. Samoin se, saako kirkkauden tarvittaessa käsisäädölle esimerkiksi taivasta vasten kuvattaessa tai yöllä. Minä teen aina valotuskokeen kameroille siten, että käännän sitä kirkkaasta ikkunasta sisään huoneen hämärään. Jos valotuksen korjaus molempiin suuntiin sujuu tasaisesti ja kauniisti kamera on hyvä. Huonot korjaavat nykien ja epätasaisesti. Tähän voi vielä lisätä väritasapainon testauksen, jos sisällä on keinovaloa ja ulkona päivänvalo. Jotkut kamerat tekevät koko ajan niille tyypillistä värivirhettä. Siihen tottuu, mutta tällaisen materiaalin leikkaus muiden sekaan voi olla ongelmallista.

Automaattitarkennus

Asetu sisällä ikkunalaudalla olevien kukkien viereen. Hyvä kamera tarkentuu kauniisti, riittävän hitaasti kun käännät kameran ulkomaisemasta kukkiin, jopa muutaman sentin etäisyydelle. Nämä testit kannattaa tehdä zoomin laajakulma-asennolla. Tiivistettäessä tarkennus ei enää ulotu niin lähelle. Liian nopea automaattitarkennus aiheuttaa levottomuutta kuvaan kun etualalla kävelee ihmisiä tai heiluu ruohoja. Automaattitarkennuksen pitää olla mieluummin liian hidas kuin nopea, mutta täsmällinen sen tulee olla. Kun se päätyy johonkin, sen pitäisi tapahtua tyynesti eikä epämääräisesti etsien. Sellaisiakin kameroita on.

Tärinänpoisto

Kameroiden tärinänpoistomenetelmät vaihtelevat suuresti. Optinen menetelmä on paras, mutta sitä käyttävät lähinnä vain kalliimmat mallit. Sähköisessä korjauksessa Sony on päässyt melko pitkälle. Joillakin malleilla korjaus tapahtuu viiveellä, jolloin pysäyttäessäsi kameran liikkeen, kuva liikkuu vielä hetken aikaa. Pitkillä polttoväleillä, eli zoomatessasi tärinänpoisto usein pettää. Se ei ole jalustan korvike. Jalustalta kuvatessa tämä "Image stabilizer" saattaa aiheuttaa virhetoimintoja ja silloin se neuvotaan kytkemään pois. Sähköinen korjaus voi myös supistaa kuvakulmaa aika tavalla.

Käyttösäätimet

Käyttösäätimet pienenevät ja vähenevät kameran koon pienentyessä. Joidenkin sormille ne voivat käydä liian pieniksi. Monimutkaiset Menu-rakenteet tekevät säädöt myös hankalasti käytettäviksi, mutta toisaalta monipuolistavat niitä. Minä valitsin kamerani paljolti ergonomisten käyttösäätimien vuoksi. Paras automaatti on sellainen, jonka saa pois päältä tarvittaessa.

Hämäräkuvaus

Hämärässä todelliset kissat erottuvat joukosta. Katuvalaistuksessa tai pimeässä huoneessa erot eri kameroilla ovat huomattavat, mutta kaikki eivät kait kuvaa tällaisissa paikoissa, jolloin asialla ei ole merkitystä. Kohina, "rakeisuus" lisääntyy nopeasti joillakin pienillä kameroilla ja automaattitarkennus on aivan hukassa muutamilla hyvilläkin kameroilla hämärässä. Valotuksen käsisäätöä tarvittaisiin myös, jotta pimeä näyttäisi edes hämärältä eikä kirkkaalta päivältä. Kameroiden pienentyessä valonherkkyys on vain vähentynyt. DV:n alkuaikojen kamerat olivat parempia kuin nykyiset. Kalleimmissa kolmikennoisissa sentään riittää vielä herkkiäkin malleja niitä kaipaaville. Herkkyysmittauksistamme saat jotakin osviittaa.

Ääni

Jo mikrofonin sijainnista voi päätellä äänen laatua. Jos kuvattaessa sormet osuvat helposti mikrofoniin tai se on aivan kuvaajan niiskuttavan nenän vieressä, ei ole toivoa puhtaista äänityksistä. Lisämikrofonin liittäminen on tarpeen lähes aina, jos halutaan kunnollinen puheäänitys. Niiden liitäntätavoissa ja säädöissä on huomattavia eroja. Äänityksen käsisäätö voi myös olla tarpeen, mutta se on harvinaista herkkua. Jos kameran moottori pitää korvin kuultavaa ääntä, se todennäköisesti kuuluu myös nauhalla. Kokeile ennen ostoa.

DV, Firewire eli IEEE 1394 digitaaliliitäntä pitää kamerassa olla. Mieluummin molempiin suuntin IN ja OUT. Valitettavasti näin ei aina ole EU-maissa. Ilman tätä liitäntää et pysty leikkaamaan videoitasi ainakaan parhaalla mahdollisella laadulla, sillä et pysty palauttamaan valmista videota nauhalle vaan se on säilytettävä jossakin heikommassa muodossa. Analoginen IN takaa sen, että voit siirtää kamerasi kautta digitaaliseksi myös vanhoja videoitasi.

Tuolla nimellä on alettu kutsua kameroita, joissa on yli miljoona kuvapistettä. Lisäpixeleitä käytetään vain stillikuvien ottamiseen muistikortille, videossa niistä on vain osa käytössä. Stillikuvat voivat olla selvästi parempia kuin normaalikameroissa, mutta ei se takuuvarmaa ole.

Kysymys ei ole pelkästään myyntikikasta. Ammattilaiskamerat käyttävät aina kolmea kennoa saadakseen paremman värintoiston. MiniDV-laitteissakin eri tehtaat sijoittavat huippumalleihinsa 3 kennoa ja hieman lisää hintaa. Niinpä ne ovat yleensä hitusen parempia ja isompia kuin yksikennoiset. Erot ovat kuitenkin usein varsin pieniä "normaalikuvauksessa". Paljon hämärässä kuvaavalle tai tarkkaa värintoistoa vaativalle ero voi olla ratkaiseva. Vuoden 2003 kokemusten jälkeen ei enää ole selvää, että kameran herkkyys ja kolmikennoisuus kulkevat käsi kädessä.