Siinä on IN ja OUT

vai onko?

Tämän sivun ohjeet keskittyvät MiniDV:n, ei 2001 ilmestyneen MicroMV-tyyppisen videon tekoon.

DV, Firewire, IEEE 1394, i.Link, liittimellä on monta nimeä. Sellainen pitää digitaalivideossa olla, jotta sitä voi hyödyntää digitaalisesti. Tarkista siis liittimet ennen ostosta.

Liitäntä on olennaisen tärkeä kun alat leikata videoitasi. Se tapahtuu helpoimmin tietokoneella. DV-OUT (DV-lähtö) tarvitaan kamerassa, jotta siitä voi siirtää materiaalin koneelle. Valmis, leikattu video siirretään yksinkertaisimmin takaisin kameralle. Onhan siinä nauhuri. Nyt tarvitaan DV-IN (DV-tulo), jotta siirto onnistuisi.

DV-IN on poistettu useimmista EU-maihin tuotavista kameroista verotussyistä. Se on törkeää syrjintää. Näppärät harrastelijat ovat kuitenkin keksineet keinoja, sillä laitteet ovat sisäkaluiltaan samoja kaikkialla maailmassa. Yleensä muutos on tehty tehdasasetuksissa muistipiireille ja poistamalla kaukosäätimestä nauhoituspainike (kuvauspainike on jätetty). Merkkinä kameran tyyppinumeroon on tullut lisää kirjain tai pari, usein E.

Aluksi harmistuneet eurooppalaiset harrastelijat matkustivat vaikka kaukoitään saadakseen toimivia kameroita. Siellä ne ovat sitäpaitsi halvempia.

Alan nettilehdet julkistivat kilpailun, kuka keksii ensimmäiseksi ongelmaan ratkaisun, kun EU-virkamiehet tai kameravalmistajat eivät sitä halunneet tarjota. Arik, israelilainen opiskelija ja videoharrastaja tunsi HI8 kamerat ja oli niitä huoltanut. Hän tutki DV-laitteita HI8-huoltosäätimellä ja keksi nopeasti ratkaisun muutamaan Sonyn malliin. Tarvittavat langalliset kaukosäätimet loppuivat Euroopasta ja muutoskoodeista keskusteltiin innokkaasti netissä. Minä löysin tuttavapiiristäni kyseisen säätimen elektroniikkaharrastajalta ja useita Sony VX1000 ja PC7-kameroita on muutettu. Nyt niille voi nauhoittaa tietokoneesta valmiin videon. Sony muuten muutti kuin kiusalla VX1000-mallin myöhemmin, eikä uusia kameroita voi enää muuntaa. Panasonicille ja uudemmille Canoneillekin on DV-IN mahdollista ns. vidgetillä tai PC-ohjelmalla. Muutostöitä tehdään myös Suomessa, mutta hintapyynnöt vain ovat olleet kovia. Kaupoista ainakin Avecom seuraa tämän alan kehitystä. Tarkista heidän sivuiltaan, mitä on tehtävissä. Muutoskoodeja sisältäville sivuille löydät esim. UKK-sivujemme kautta.

Useimmat uudet kameramallit 2000-luvun alussa on jo varustettu asiallisilla liittimillä, mutta tarkista silti, löytyykö In ja Out. Monissa on myös analoginen in, jolloin vanhoja videoita tai vaikkapa TV-ohjelmia voi kaapata niiden kautta digitaalivideoksi.

VAROITUS: Vuoden 2002 aikana monet kameramallit on muutettu siten, että jälkikäteen ei enää saa DV-IN liitäntää. Katso siis mitä ostat.

LP

eli "puolinopeus"

LP ei digitaalisena ole puolinopeutta, vaan tunnin kasetille mahtuu 90 minuuttia. LP ei ole digitaalivideon virallinen ominaisuus. Sitä ei ole komiteassa määritelty tai normitettu. Niinpä yhdellä kameralla kuvattu "puolinopeus" ei aina toistukaan toisella, ei välttämättä edes saman merkkisellä kameralla.

Nauhan virheet, pöly tai lika aiheuttavat virheitä, esim. neliönmuotoisia "blokkeja" kuvaan ja nämä virheet ovat sitä todennäköisempiä mitä pienemmälle nauhapinnalle kuva talletetaan. Näin laskien DV:ssä sinänsä hyvin harvinaisia kuvavirheitä on 50% enemmän LP-materiaalissa kuin normaalinopeudella. "Sisarformaattien" DVC-PRO tai DVCam nauhureissa miniDV-kasetit toimivat normaalinopeudella (SP), mutta LP-nauhoituksesta ei saa mitään selvää.

Jos tulevaisuudessa joudut vaihtamaan kameraa, "puolinopeudella" kuvatut videosi saattavat jäädä sekavasti vilkkuvaksi videomössöksi.

Laatua nopeuden pudotus ei sinänsä muuta. Digitaalivideo joko näkyy täyslaatuisena tai sitten se ei näy. Tilapäismateriaalin keruuseen LP:tä voisi hyvinkin ajatella. Muuhun sitä ei kannata käyttää.

Olen sivusta seurannut eräitä yrityksiä asentaa NT-koneeseen DV-kortti, ja se tuntuu todelliselta venäläiseltä ruletilta. Amerikkalaisen lehden asiantuntijatkin kehoittavat jättämään sen laitevalmistajan hoitoon taisteltuaan oman asennuksensa kanssa. Vanhaan Macciini asennus kuitenkin hoitui kädenkäänteessä ja ensi yrittämällä.

Kun hankit DV-kortin, hanki se paikasta, joka takaa yhteensopivuuden ja on valmis neuvomaan asennuksessa tai otat ison riskin. (Itse ostin omani postimyynnistä Amerikasta ja kaikki sujui hyvin). Jos ongelmia on, syytä pallotellaan valmistajalta toiselle. Muut kortit, ajurit, poikkeutukset, muut ohjelmat ja niiden ajurit jne. Kaikkia kuulee syytettävän, ja joskus se voi olla tottakin. Windows-laitekirjavuudessa voi olla viisasta hankkia kortti valmiiksi asennettuna ellet tunne koneesi sisuskaluja kunnolla. Sitäpaitsi enää ei ole tarvetta hankia korttia. Voi myös hankkia tietokoneen, jossa Firewire-liitäntä on vakiona. Kaikissa Macintosheissa sellainen on ollut jo vuosia.

Tunnen toki myös tapauksia, joissa asennuksessa ei ole ollut mitään ogelmia edes NT:ssä.

UKK-sivumme kertovat yleisimmät sudenkuopat, jotka asennuksessa voivat vaania. Kaikki emolevyt eivät näet toimi, eivät ainakaan ilman alituista virittelyä.

Levyjen nopeudesta on kiistelty vuosikausia. Ammattilaiset ovat pitäneet vain SCSI-levyjä arvossa. Tilanne on muuttunut. IDE-levyt, ainakin isommat riittävät DV:n tarvitsemaan 3.6Mt/s vauhtiin. Kortin valmistajat yleensä vaativat vähintään 4.5 megatavun jatkuvaa kirjoitusnopeutta. Olen käyttänyt aivan vakiolevyjä Maceissani, ja kaikki ovat kelvanneet. Virheitä ei ole tullut, kunhan levyt eivät ole aivan sekaisin. 1998 kirjoitusnopeudet olivat n. 7-9 Mt/s. Vuoteen 2001 mennessä IDE-levyjen nopeudet olivat nousseet jo 40 megatavun paikkeille. Siitä ei ole muuta varsinaista hyötyä kuin joustavampi toisto tietokonemonitorissa. Tämä antaa enemmän mahdollisuuksia reaaliaikaisille leikkausefekteille.

Varminta olisi tarkistaa nopean levysi ominaisuudet siirtämällä pitkä pätkä videota nauhalle ennen kuin päätät lopullisesti ostoksesta. Pelkkä AV-kelpoisuus ei takaa toimintaa juuri sinun laitteissasi. FireWire-liitännäisten ulkoisten levyjen nopeudet ovat olleet pettymyksiä monille. Vasta 2001 loppupuolella niihin saatiin nopeampi muunnospiiri, joka mahdollistaa niidenkin käytön editoinnissa. Hitaita on kuitenkin paljon markkinoilla.

Siirto nauhalle takaisin

Takaisin nauhalle siirto on kriittisin vaihe. Ellei se suju, ei muustakaan juuri ole hyötyä. Sitä pitäisi siis testata ensimmäiseksi. Ongelma on usein se, ettei kamerassa ole nauhoitusmahdollisuutta tässä vaiheessa, vaan sitä aletaan vasta hankkia. Testi pitäisi tehdä leikatulla materiaalilla, jossa on useita äänikanavia. Silloin tietokone joutuu etsimään videon paloja sieltä täältä sekaisin. Videon voi ongelmatapauksissa kirjoittaa ehjäksi "Export movie"-komennolla, mutta silloin levytilaa tarvitaan tuplasti.

Tämän pitkän varoittelun jälkeen kertaan vielä perusasian. Normaaleilla IDE-levyillä kaikki on onnistunut moitteetta.

Alkuaikojen kilpailun tuoksinassa Sony toi oman sovelluksensa DV:stä, DVCAM. Se on jäänyt sitkeästi henkiin ja nyt sitä markkinoidaan "ammattimaisempana" vaihtoehtona. Kamerat ovat aivan samoja (eri tyyppinumerot) nauhoite ja kasetti on samaa tavaraa, mutta nauha kulkee nopeammin, jolloin sille mahtuu vähemmän. Tästä seuraa yhteensopivuusongelmia (vähäisiä). En näe mitään mieltä tässä tilanteessa, mutta jos olet lähtenyt DVCAM-tielle, hanki koko laiteketju sitä välttääksesi ongelmat. TV-yhtiöissä yleistyneet Panasonicin DVC-Pro nauhurit toistavat myös näitä Sonyn MiniDV-nauhoja, mutta ei esim. puolinopeudella kuvattuja, eivätkä kaikki nauhurit. Ääniongelmiin voit joutua vaihdellessasi eri formaateilla kuvattuja kasetteja. MiniDV:n käyttäjän ei pitäisi sekoittaa laitteisiinsa DVCam-osia, vaikka valmistaja muuta väittää. Sonyn uusi DVCam, PD150-malli on vihdoin varustettu myös DV-nauhoituksella. Puolinopeutta sekään ei pysty hoitamaan.

Digital8 on formaatti, jota en tunne kovin hyvin. Sen nauhoitustapa väitetään olevan sama kuin DV, joten nauhoitteessa ei pitäisi olla valittamista. Käytännön testeissä eroja on kuitenkin löytynyt ja laatu onkin ehkä lähempänä HI8:aa, mutta digitaalisena. Muista, että nauhoitus tapahtuu HI8-kasetille, joka ei sovi DV-laitteisiin. Esimerkiksi DVC-PRO ammattilaisnauhurit tv-yhtiöissä toistavat DV-kasetteja, mutta eivät 8-millisiä. Editointilaitteistoihin kuuluu myös joskus tietokoneen sisäinen DV-nauhuri (vaikkapa levyaseman tilalla). Sekään ei huoli 8-millistä. On siitä etunsakin, jos on ennestään HI8-nauhoja. Hinta on myös hitusen halvempi.

Kameran runkoäänien kuuluminen mikrofonin kautta on monen D8-kameran ongelma, mutta esiintyy sitä pienissä DV-kameroissakin. Kokeile ja kuuntele kriittisesti ennen ostoa. Kuulokkeet paljastavat virheen parhaiten tai TV:n kautta kovaa soittaminen.

Analoginen video, kuten HI8 tai VHS on täysin eri juttu kuin digitaalinen DV. Se vaatii omat laitteistonsa, kaappauskortin ja kaikilla editointiohjelmilla ei edes voi käsitellä digitoitua analogista, ellei se ole DV:n kokoista.

Joillakin laitteilla voi siirtää analogivideota DV-muotoon. Tämä käy myös kameralla, jossa on analoginen IN. Toivottavasti tuo ominaisuus lisääntyy. Muuten: Jos muutat Digital8-kamerasi DV-In kykyiseksi, saat siihen samalla analogiset sisäänmenot. Muutamat DV-pöytänauhurit hoitavat myös normimuunnokset. Tietysti on mahdollista hankkia tietokoneeseen digitointikortti, jolla muutakin videota saa sisään, jos tarvetta on.

Tietokoneestasi saat analogisen videon ulos, jos saat digitaalisen sisään kamerallesi (DV-IN), sillä kameran kyljestä löytyvät videoliittimet, joista voi nauhoittaa mille tahansa videonauhurille. Laatu ei aina ole paras mahdollinen. Näihin liittimiin kytketään myös vastaanotin tai monitori, jos haluat katsella videotasi isompana leikkaustilanteessa.

Vielä varoittava tarina lentomatkalta. Älä kuljeta arvokasta kameraasi pehmeässä kassissa edes käsimatkatavarana. Minä tein niin, koska arvelin itse vastaavani varovaisesta käsittelystä. Koneessa sain varauloskäyntipaikan, ja lentoemo kertoi, ettei jaloissa saa pitää mitään irtonaista. Ylähyllyt olivat jo täynnä. Siirsimme kassini "komeroon", jossa oli vanhoja lehtiä ja lentoemojen vaatteita. Kaikki hyvin?.

Yöllä heräsin ja tarvitsin jotakin kassistani. Komero olikin nyt täynnä kamaa. Jossakin kassissa oli ruukkuja, joista oli valunut nestettä. Ei minun laukulleni onneksi. Sen päällä ja sivulla oli alumiinivahvisteinen laukku. Pelastin kamerani, eikä se ollut litistynyt kumma kyllä. Vasta kotona huomasin, että objektiivi oli hankautunut puoliksi läpinäkymättömäksi. Terävä alumiinilaukun kulma oli ensin poistanut vastavalosuojan ja siinä kiinni olevan linssinsuojuksen ja sitten alkanut hinkata objektiivia kangaslaukkuni läpi. Linssistön vaihto sujui muutamassa päivässä ja maksoi kolmatta tonnia. Onneksi vakuutus korvasi suurimman osan.